SM-kisoissa tahmeaa menoa... Työt rasittivat aika paljon Lanaa, sekä myös minua. Vielä ke olin kuumeessa, ja olo senkään takia ei ollut aivan parhain. Työt oli kuitenkin pakko hoitaa kuumeessakin, kun eipä lomittajaa tahdo saada näin lyhyellä varotusajalla (ja hankalaa muutenkin).
No SM-karsinta radalla oli taas kerran ongelmia heti alussa. Nim. unohdin aivan alussa radan. Onneksi oli sellainen rata että ehti hieman "ajatella" ja Lana ei ollut aivan kovimmalla meno päällä, että varmisti mihin piti mennä. Mutta yliaikaa. Paljon vaikuttaa (etenkin alussa) oma ohjaaminen että saa hyvän draivin koko radalle ja silloin kun on hyvää menoa niin ei pitäisi ehtiä paljoa mitään miettiä. Päästiin kuitenkin finaaliin, mutta ei hirveästi lohduttanut. Nyt oli vain tavoite saada kerrankin onnistunut karsintarata (ja etenkin hyppäri), lähdöstä - maaliin.
Finaaliin lähtiessä olo oli paljon parempi kuin ensimmäisellä radalla. Mutta itse radalla luulin jo puomilla että saatiin kontaktivirhe (Lana ei ihan normaalilla tavalla mennyt loppukontaktia). Sen jälkeen ohjaus oli vähän rikkonaista ja radan loppuosassa hätäilin aidan takaa kierron (kielto). Lopullinen sijoitus 18. No positiivista että edes tulos saatiin koko vkl jokaiselta radalta.
---
Agirotuun mennessä olinkin jo hyvin parantunut ja Lanan hieronta oli varmaankin auttanut etupään tukkoihin, kun oli niin vauhdikkaalla päällä. Ja kyllähän se tuottikin upeaa tulosta heti ekalle radalle. Itsestä ei tosin tuntunut kummoiselta vauhti, mutta tulos kertoi toista. Finnish Open karsintaradalta 3.sija (110 osallistujaa) ja upealla ajalla 33,49! Etenemä oli muistaakseni yli 4,7m/s eli nopein agikisarata ikinä (aiemmin nopein 4,69 m/s). Mutta tuntui että vielä olisi ollut petrattavaa, paljonkin. Kuitenkin tuloksen nähtyäni sai olla supertyytyväinen (ainahan sitä parannettavaa jää). Lanan meno tosin oli paljon sulavampaa kuin viime kisoissa, eikä turhaan kommentoinut.
Finaalia odotettiin innolla, etenkin millainen rata olisi. Rata tuntui oikein mukavalta, muutama paha paikka, mutta muuten sai päästellä koiraa aika vapaasti. No meno tuntui ihan hyvältä radalla, ja oli suht. onnistuneet käännökset. Yhden putken jälkeen etenin ehkä liian tarmokkaasti seuraavaan kohtaan (jonne piti ehtiä ennen koiraa), joten Lana tod. hätäili aidan hyppäämisen -> riman pudotus. Voi kääk! Niin ois ollu mahd. sijoittua vaikka ihan kolmen parhaan joukkoon ja ilman virhettä olisi varmasti vauhtia ollut enempi yli puolet radasta (vaikka oli silläkin ihan hyvä, etenemä 4,3 m/s ja neljänneksi nopein aika). Harmittaa vietävästi kun Lana tuntui tuolloin todella kulkevan hyvin (himppa vielä sitä raivoa kaipailin). Hiekkakentällä kun ei treenata ollenkaan niin onhan se ponnistaessakin niin erilainen kuin nurmi, että saattoihan pudotus johtua osin siitäkin.
No pitkän päivän iltaa lämmitti kuitenkin karsintojen 3.sija ja finaalin 9.sija (5vp). Edes yksi rata päivän aikana oli todella onnistunut 
Viimeinen kv-kisan rata menikin sitten plörinäksi heti alussa, kun ensimmäisen aidan jälkeen A-esteen kohdalla Lana tulikin perässä (TÄH!). Tähän saattoi olla monta syytä. Ensinnäkin olin ottanut kääntymisiä sivulla ennen rataa ja tultiin radalle aika pikaseen...että oliko Lana vielä hieman "treeni-mielessä" vai hutiloinko vain alun huonolla ohjaamisella. Ainakin tuntui että en oikein kunnolla ohjannut A-lle, se kun oli radalla jo toinen este ja aika tiukka kääntyminen lähtöaidalta sille. Näitä kyllä on treenattu, ettei sen piikkiin ainakaan voi laittaa.
Agirodusta kuitenkin tuomisina kahdelta radalta palkinto ja menimpä ostamaan itselle kunnon putken ja kepit. Nyt kyhäämään vaan aitoja (pari surkeaa ennestään, joilla ollaan vaan muutaman kerran treenattu) ja ehkä vielä joskus ehtis kontaktiesteitä nikkaroida. Puutavaraa kyllä nyt löytyy kun juuri keväällä hakattiin metsää ja sahattiin lautaa, ja onhan tuota puutavaraa aina tilalla kun koko ajan johonkin tarttee ja jää yli...
Mutta älyttömän paljon kokemusta kummistakin kisoista. Innolla odotetaan jo maajoukkuekarsintoja, siinäkin mielessä että päästään edes reissuun ja on kunnolla lomaa (mahtavat 6 päivää, aiemmat pari päivää kerrallaan). Nyt viimeiset kaksi viikkoa aika kovalla rutistuksella, kun tuon taudin takia kunto ehti vähän huonontua. Toisaalta töissä piti jaksaa kuitenkin hiki päässä ahertaa ja se ylläpiti aika hyvin peruskuntoa (toisaalta pitkitti paranemista). Lanalla paimmentöitä on riittänyt melkein kyllästymiseen asti, ja riittää varmasti vielä loppukesään asti, että ollaan saatu kaikki uudet opetettua ja onhan sitä hommaa koko ajan muutenkin.
Mutta nyt pienen aamupäivätauon jälkeen taas työmaalle...
Kommentit