No SM-karsinta radalla oli taas kerran ongelmia heti alussa. Nim. unohdin aivan alussa radan. Onneksi oli sellainen rata että ehti hieman "ajatella" ja Lana ei ollut aivan kovimmalla meno päällä, että varmisti mihin piti mennä. Mutta yliaikaa. Paljon vaikuttaa (etenkin alussa) oma ohjaaminen että saa hyvän draivin koko radalle ja silloin kun on hyvää menoa niin ei pitäisi ehtiä paljoa mitään miettiä. Päästiin kuitenkin finaaliin, mutta ei hirveästi lohduttanut. Nyt oli vain tavoite saada kerrankin onnistunut karsintarata (ja etenkin hyppäri), lähdöstä - maaliin.

Finaaliin lähtiessä olo oli paljon parempi kuin ensimmäisellä radalla. Mutta itse radalla luulin jo puomilla että saatiin kontaktivirhe (Lana ei ihan normaalilla tavalla mennyt loppukontaktia). Sen jälkeen ohjaus oli vähän rikkonaista ja radan loppuosassa hätäilin aidan takaa kierron (kielto). Lopullinen sijoitus 18. No positiivista että edes tulos saatiin koko vkl jokaiselta radalta.

---

Agirotuun mennessä olinkin jo hyvin parantunut ja Lanan hieronta oli varmaankin auttanut etupään tukkoihin, kun oli niin vauhdikkaalla päällä. Ja kyllähän se tuottikin upeaa tulosta heti ekalle radalle. Itsestä ei tosin tuntunut kummoiselta vauhti, mutta tulos kertoi toista. Finnish Open karsintaradalta 3.sija (110 osallistujaa) ja upealla ajalla 33,49! Etenemä oli muistaakseni yli 4,7m/s eli nopein agikisarata ikinä (aiemmin nopein 4,69 m/s). Mutta tuntui että vielä olisi ollut petrattavaa, paljonkin. Kuitenkin tuloksen nähtyäni sai olla supertyytyväinen (ainahan sitä parannettavaa jää). Lanan meno tosin oli paljon sulavampaa kuin viime kisoissa, eikä turhaan kommentoinut.

Finaalia odotettiin innolla, etenkin millainen rata olisi. Rata tuntui oikein mukavalta, muutama paha paikka, mutta muuten sai päästellä koiraa aika vapaasti. No meno tuntui ihan hyvältä radalla, ja oli suht. onnistuneet käännökset. Yhden putken jälkeen etenin ehkä liian tarmokkaasti seuraavaan kohtaan (jonne piti ehtiä ennen koiraa), joten Lana tod. hätäili aidan hyppäämisen -> riman pudotus. Voi kääk! Niin ois ollu mahd. sijoittua vaikka ihan kolmen parhaan joukkoon ja ilman virhettä olisi varmasti vauhtia ollut enempi yli puolet radasta (vaikka oli silläkin ihan hyvä, etenemä 4,3 m/s ja neljänneksi nopein aika). Harmittaa vietävästi kun Lana tuntui tuolloin todella kulkevan hyvin (himppa vielä sitä raivoa kaipailin). Hiekkakentällä kun ei treenata ollenkaan niin onhan se ponnistaessakin niin erilainen kuin nurmi, että saattoihan pudotus johtua osin siitäkin.

No pitkän päivän iltaa lämmitti kuitenkin karsintojen 3.sija ja finaalin 9.sija (5vp). Edes yksi rata päivän aikana oli todella onnistunut Viimeinen kv-kisan rata menikin sitten plörinäksi heti alussa, kun ensimmäisen aidan jälkeen A-esteen kohdalla Lana tulikin perässä (TÄH!). Tähän saattoi olla monta syytä. Ensinnäkin olin ottanut kääntymisiä sivulla ennen rataa ja tultiin radalle aika pikaseen...että oliko Lana vielä hieman "treeni-mielessä" vai hutiloinko vain alun huonolla ohjaamisella. Ainakin tuntui että en oikein kunnolla ohjannut A-lle, se kun oli radalla jo toinen este ja aika tiukka kääntyminen lähtöaidalta sille. Näitä kyllä on treenattu, ettei sen piikkiin ainakaan voi laittaa.

Agirodusta kuitenkin tuomisina kahdelta radalta palkinto ja menimpä ostamaan itselle kunnon putken ja kepit. Nyt kyhäämään vaan aitoja (pari surkeaa ennestään, joilla ollaan vaan muutaman kerran treenattu) ja ehkä vielä joskus ehtis kontaktiesteitä nikkaroida. Puutavaraa kyllä nyt löytyy kun juuri keväällä hakattiin metsää ja sahattiin lautaa, ja onhan tuota puutavaraa aina tilalla kun koko ajan johonkin tarttee ja jää yli...

Mutta älyttömän paljon kokemusta kummistakin kisoista. Innolla odotetaan jo maajoukkuekarsintoja, siinäkin mielessä että päästään edes reissuun ja on kunnolla lomaa (mahtavat 6 päivää, aiemmat pari päivää kerrallaan). Nyt viimeiset kaksi viikkoa aika kovalla rutistuksella, kun tuon taudin takia kunto ehti vähän huonontua. Toisaalta töissä piti jaksaa kuitenkin hiki päässä ahertaa ja se ylläpiti aika hyvin peruskuntoa (toisaalta pitkitti paranemista). Lanalla paimmentöitä on riittänyt melkein kyllästymiseen asti, ja riittää varmasti vielä loppukesään asti, että ollaan saatu kaikki uudet opetettua ja onhan sitä hommaa koko ajan muutenkin.

Mutta nyt pienen aamupäivätauon jälkeen taas työmaalle...

Eilen treenailtiin päivällä hallilla. Otin nyt pitkästä aikaa oikein videokuvaa treeneistä. Suht. helppoa rataa, ennen SM-kisoja turhan raskaat väännöt vain helposti pilaa fiiliksen. Ja tänä vuonna ollaankin niin hyvin valmistauduttu ja koko talvi-kevät treenattu tunnollisesti (mitä nyt välillä työt esteenä), että ei enää ole syytäkään treenata älyttömästi. Nyt otetaan vaan rennosti ja agitreenit noin 3xvko, intervallit ja muut lenkit. Lisäksi Lanaa pyrin käyttämään melkein joka päivä uimassa.

Lana & Väinö toukokuun alussa

Väinö menossa uimaan... ?

-

Päivitys 6.6

Treenivideoita viime sunnuntailta. Harmi kun en ottanut videota tämän päivän treeneistä, kun oli niin mukavaa vääntöä. Kiitos taas Jaanalle! En tiedä miten selvitään ilman sinua, kun/jos lopetat... =/

Lana:

www.youtube.com/watch

Väinö:

 www.youtube.com/watch

Uudet kengät alla, hieman hakee vielä, että tottuu. Mutta tuntuu olevan jopa ehkä paremmat kuin entiset (tai ovat toisina kenkinä).

Laidunkausi korkattiin tällä viikolla. Lana uskollisena apurina mukana auttamassa. On kehittynyt taas huimasti viime kesästä, ja ei kyllä luovuttamisen merkkejä tulla tänä kesänä varmasti näkemään. On nyt niin topakkana, aina valmiina ja lehmät pysyy ojennuksessa keinolla millä hyvänsä =D "ja joka kerta päädyn siihen tulokseen (uusia opetettaessa), että koskaan ei pidä jättää Lanaa pois hommista, ellei ole ihan pakko"

Niin ja tänään tapahtui jotain mitä en voinut uskoa (ainakaan ihan vielä tapahtuvan). Nim. Väinö rienti auttamaan lehmien sisälle viennissä. MITÄ! Ajattelin pitää Lanan ja Fiian levossa päiväsellä, kun illalla on treenit (Lana oli kuitenkin viemässä ulos). Niin sainhan paimenkoiran hommiin. Nyt ei voi muuta sanoa kuin, että on minulle sitten suotu upeat koirat (toistamiseen tämän totean)! Saattaahan olla että sisälläkin työ sitten vanhemmiten luonnistuu, mutta ainakin näin nuorena saa työskennellä ulkosalla, kun se tuntuu luonnistuvan. Pitkä taival tosin on vielä edessä, mutta varmasti tietyssä suhteessa helpompaa, kuin göötin kanssa (ottaa käskyjä herkemmin vastaan). Jes! Tästä on hyvä jatkaa =D

Kisoista kuitenkin tupla-0 ja ensimmäiseltä radalta voitto, toiselta 6.sija. Toisella radalla sattui turha (aikaa vievä) sähläys, kun yritin saada Lanaan vähän enemmän intoa, mutta se sitten kostautui... Etenemä oli viime syksyn nopeimpiin kisaratoihin verrattuna 0,50 - 0,80m/s hitaampaa (suht. saman tyylisiä ratoja) ja kyllähän sen tunsi radalla että Lana meni puolella teholla. Ensi kisoihin toivotaan vaan sitä normaalia iloa ja intoa menoon.

Kun la tultiin kisoista kotiin niin Fiialla olikin alkanut juoksut. Ovat pitäneet aiemmin aivan eri aikaan, että nyt on ilmeisesti Fiian "rytmi mennyt sekaisin" (aivan alussa oli lähes samaan aikaan juoksut). Korjaus! Tuossa kalentereita selatessa selvisikin että Fiialla tuo väli on pienempi, kuin Lanalla, joten nyt ajoittuneet lähes peräkkäin.

Väinön kuulumiset (lisätty15.3):

Väinö on kasvanut taas kovasti. Muutenkin keskittyminen asioihin on parantunut koko ajan (välillä pientä häseltämistä). Väinö olikin la ekaa kertaa mukana virallisissa kisoissa. Oikein hyvin osasi käyttäytyä =) Harmi kun ei ehtinyt kuvia ottamaan. Anssi kun on niin laiska kuvaamaan, enkä itse oikein ennättänyt... No ehkä ensi kerralla.

Väinö puuhailee paljon ulkosalla, on lähes koko ajan ulkona. Kantelee kaikenlaista pitkin pihaa... Ihmettelee kissojen elämää ja on saanutkin itselleen yhden kissakaverin =D Töissä pyörii tietysti mukana, tosin nyt viikon ollut vähemmän kun kaikenlaista härdelliä navetalla (äippä kipeänä, kovasti hommaa ja lomittaja vaihtuu koko ajan, itsellä vielä olkapää- olkavarsi kipeänä). Agitreenaamassa käydään ainakin 3kert/vko. Eilen Väinö meni treeneissä aivan upeasti. Käsittämättömän nopeaan oppii kaikki. Pientä putkihulluutta on, että irtoaa putkeen kyllä melkein mistä vain. Ja suhteellisen estevarma on jo nyt. Kontaktiesteet on vielä kovan työn alla, mutta eipä pidetä liikaa kiirettä. Ensin perusjutut huolella kuntoon, ikääkin on vielä niin vähän että liiasta treenaamisesta voi olla vain haittaa. Saa nähdä pysyykö rimat ylhäällä sitten kun ne nostetaan "oikeaan" korkeuteen, siihen on vielä tovi aikaa. Väinö on aivan pienestä asti todella tunnollisesti hoitanut itsenäisen venyttelyn ja hoitaa tankkauksenkin todella hyvin (noissa oli Lanan kanssa alussa ongelmaa, välillä tankkaus takkuilee vieläkin).

Hieman talvisia kuvia...

-Päivälenkillä-

-Yksi keppihullujen laumasta-

-Ai, minäkö?-

Nyt on hieman enemmän vapaata muuhunkin, mutta sitten alkoivatkin kivasti nämä kovemman pakkaset ja samaan syssyyn Lanan juoksut. No toisaalta hyvään saumaan alkoi Lanan juoksut, kun on nämä pakkaset (ei senkään takia pääse hallille treenaamaan). Mutta Väinön ja Fiian kanssa olisi kiva puuhailla agin parissa. Ehkä kun tässä pakkanen painuu alle -20 niin suunnataan hallille useita kertoja viikossa (nyt ollaan ehditty max 2kert./viikko). Mutta kotosalla voidaan treenailla tottelevaisuutta ja muuten liikkumista. Hirveästi ollaan nyt viime viikkojen aikana lähennytty Väinön kanssa Virtaa pojassa on vaikka muille jakaa ja kova on juoksemaan. Joka aamu ja ilta lähtee mukaan töihin, nyt oikein innolla (kun aiemmin hieman epäröi kun pelkäsi). Nyt on navetassa lähes kuin kotonaan, mutta ruokintapöydälle ei vielä oikein mielellään tule. Joka päivä tuntuu vain olevan enemmän itsevarmuutta, itsepäisyyttä Fiia on pitänyt pojan kovassa kurissa, välillä tosin maataan vierekkäin ja ollaan kuin parhaat kaverit. Mutta kun Fiia on noussut väärällä jallalla aamuisin tai päiväunilta, niin mielellään vinguttaa Väinöä aivan huvikseen.

Mitäs muuta....hym. Niin tosiaan, peruskuntokausi onkin juuri meneillään (aloitettiin joulun jälkeen). Nyt en laatinut erityisen tarkkaa treeniohjelmaa, kun ei aina pysty täysin noudattamaan töiden vuoksi. Mutta pääosin on kausi alkanut oikein hyvin. Hieman harmittaa kun nyt hiihtämään pääseminen on kortilla pakkasen takia, mutta aina suht. leudoilla keleillä latu kutsuu. Vuoden alusta hommasin uuden sykemittarin, kun vanha ei enää pelittänyt. Vielä siihen odottelen podia (tulee Anssin työpaikan kautta), niin saa nopeutta ja matkaakin mitattua. Lisäksi Anssi osti minulle uudet luistelusukset. Silmissä siintääkin, että talvella 2012/2013 Väinön kanssa hiihdetään kovasti, iän täyttyessä ehkäpä kisataankin. Nyt on jo osoittanut kovaa vetämisen halua. Ensi aloitetaan syksyllä juoksulla, mahd. kisoissa. Rauhassa tietysti odotellaan että poika kehittyy loppuu asti, että mitään kovempaa vetotreenaamista ei tehdä ennen vuoden ikää. Nyt vain kokeillaan ja harjotellaan pieniä pätkiä, lähinnä haetaan oikeanlaista käyttäytymistä ja asennetta lajiin. Agility on tällä hetkellä rakkain, mutta saattaahan tuo hiihtokärpänen taas puraista niin että kisalaudulla ollaan tiuhaankin, nyt koiran kanssa. Ja saattaa olla että Lanan kanssa kisataan sitten ensi kesänä juoksussa, kun ei viime kesänä ehditty ja oli niin kuuma kesä. Toivotaan että ensi kesä on viileämpi tai yritetään sitten syksyn kisoja katsella (jos sattuisi olemaan lähellä, kun yleensä niin kaukana).

Joo kaikenlaisia suunnitelmia. Tokokokeeseenkin ehkäpä tähdätään heti kun Väinö täyttää 10kk, mutta saa nyt nähdä miten treenit sujuu. Enemmän yrittänyt treenata kaukokäskyjä, ihan tuota paimennusta (+agi) ajatellen.

Nyt asutaan sitten virallisesti maalla (paluu juurille), vaikkakin suurimman osan ajasta jo vietettiin tilalla tänä vuonna kun asuttiin niin lähellä...

Väinö on sopeutunut elämäämme loistavasti ja on kaikessa tuohussa mukana, tosin ihan navettaan ei ole tullut kuin ruokintapöydän päähän, mutta remontin puolella on hääräämässä mukana. Suurimman osan päivistä on ulkona, ihmettelemässä kissojen elämää ja syömässä kaikkea mitä löytyy pihalta. Hiljattain teurastettiin nauta, niin Väinöllä on ollut paljon luita kaluttavana ja lihaa syötävänä, mutta ihan paras on ollut kurkkutorvi, sen kanssa ahertanut jo monta päivää

Agitreeneissä on käyty mitä nyt on ehditty/jaksettu. Agi on Väinölle osoittautunut oikein mukavaksi puuhaksi. Hallille kun päästää niin kova tohina päällä, tosin odottaakin osaa rauhassa   (omaa vuoroaa ja kun ei tehdä mitään). Paikallaolo käskystä on parantunut, nyt pysyy paikalla jo aika pitkään. Kahden viikon päästä onkin sitten tehosterokotus.

Lanan kanssa ollaan aikalailla lepäilty, agitreeneissä enemmän keskitytty hauskanpitoon ei niinkään hiottu mitään erityistä (on sitten seuraavan perustreenikauden/talvikauden työsarkaa). Väinön tulon jälkeen on vain vauhti kasvanut ja Lana menee kyllä sellaisella raivolla, että kunhan vain heittelee menemään esteille Fiialla myös on vauhtia kivasti, välillä on treenejä että mennään rauhallisempaa tahtia. Polvi ei ole ainakaan päällepäin haitannut ja aina yhtä kova tohina kotona ja lenkeillä. Agitreenaaminen pidetään nyt 1-2kert/vko, se on tuntunut olevan Fiialle sopiva, muuten lenkkeilyä runsaasti joka päivä, pari hieman rauhallisempaa päivää/vko. Lanan kanssa samaa rataa nyt tammikuulle asti, muutamat kisat ennen joulua (juoksujakin odotellaan) . Tammikuussa sitten alkaa peruskuntokausi ja aivan agin puolella kehitellään kaikkea uutta, kokeillaan ja hiotaan vanhaa paremmaksi. Nyt on ollut sellaista menoa, että haaste enää löytää parannusta, Lana on nyt tasaisesti vahva joka osa-alueella. Räjähtävyys ja notkeus on partunut huimasti sitten viime vuodesta, esteille irtoaminen myös. Onnistunut vuosi ainakin treenauksen suhteen, että on kehittymistä tapahtunut juuri niin kuin toivoikin.

Kisaradalle pääsyä odotellaan innolla (pieni tauko kun on alla)

Niin ja Fiian kanssa tosiaan käytiin Seinäjoella näyttelykehässä pyörähtämässä ERI:n verran. Fiia meni hienosti, vaikka ei kovin oltu treenailtu liikkumista, tönötystä kylläkin melkein joka päivä. Muotovalion arvoa vielä siis metsästetään (yhdestä kiinni). Seuraavan kerran kehässä Jkl:ssä 1½vkon päästä.

Kuvia pian.

Päätin että pidetäänkin Lanan kanssa kisataukoa (tautiriski ja muutenkin hyvä sauma), ehkä tuossa marraskuussa kisataan muutaman kisan verran. Nyt keskitytään enemmän näyttelyrintamalle Fiian kanssa. Fiian polvikin on ollut ihan normaali, että agiliitämäänkin on päässyt jopa kahdesti viikossa yhden radan/treenin verran kerrallaan. Näin mennään korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja pieniä juttuja tai yksi ratatreeni. Talvella täytyy katsoa miten kylmyys vaikuttaa, että pystyykö harrastelemaan agia ollenkaan talvikaudella. Toisaalta on ihanaa kun on koira jonka kanssa voi vaan ottaa rennosti tässä lajissa, ei tarvitse viilata kurveja ja käännöksiä, ihan vaan päästellä menemään =D

Väinölle varasin tänään jo rokotuksen, joka on sitten tod. ma 24.10. Tällä viikolla jatketaan panta- ja hihnatreeniä. Peruskäskyjä vahvistetaan ja varmaan opetellaan uusia juttujakin hieman. Mutta pennulle mielestäni pitää antaa aikaa, ehtii treenaamaan vaikka mitä myöhemminkin.

Lana on tullut pikkuVäinön kanssa oikein hyvin toimeen. Fiia ei oikein vielä sulata... mutta jo kohtuu hyvin pystyy olemaan samassa tilassa, ulkona vielä paremmin. Saas nähdä millainen vaihtiviikari Väinöstä oikein kasvaakaan, kun tuota vauhtia tuntuu jo nyt olevan aikalailla Ehtii kyllä joka paikkaan. Nyt Väinö asustelee Laukaan puolella minun kanssani, samoin Lana & Fiia (saa nähdä muuttaako Anssi mukana, kun ei oikein vielä ole asiaa sisäistänyt). Vielä tosin on Suolahden asunto ja lähes kaikki tavarat siellä, mutta ens kuun lopulla pitäisi olla tyhjä. Paljon on vielä remppaa ja ruodattavaa, että "normaaliin arkeen" päästään. Mutta hyvin Väinö on mukana touhussa ja kyllä oppii jo pienenä vaikka mitä ja tottuu kaikenlaiseen meteliin... Lehmiä on nähnyt vasta vilaukselta, kun hiukan navettailmaa pääsi haistelemaan to. Rauhassa totuttelee, ei ihan hirveästi uusia asioita, että pysyy juuri noin rohkeana mitä nyt on 

Nyt pientä taukoa kisaamisesta. Ke mennään katsomaan pentua =) Kovasti on puuhaa, kun muuttokin häämöttää.

Eilen kisattiin Lanan kanssa Pieksämäellä. Onneksi olimme kimppakyydillä, en olisi varmaan jaksanut ajaa kotiin... Lanalle unohdin ottaa takin mukaan, kävi välillä kahlaamassa järvessä (uimaan en päästänyt), oli aika kylmissään, kun tuota pohjavillaa ei vielä oikein ole. Hieman ankeaa oli meno, yritin hyvin lämmitellä Lanan ennen ratoja. Ensimmäiseltä ihan kohtuu menoa kuitenkin ja 0-voitto. Toisella 5vp kepeiltä, joka on hyvin hyvin harvinaista, tulokulma kepeille oli sellainen mitä ei vähän aikaan olla varmaan otettu (tai itse olisi pitänyt himmata enemmän eikä puskea koiraa kakkosväliin). Lana on niin varma keppien menijä, että tosiaan on harvinaista, saa kyllä tehdä ihan mitä vain ja olla ohjaaja ihan missä vain. No erehdykisiä sattuu ja tosiaan itsellä oli kyllä jo aika huono olo tuolla toisella radalla, ettei mikään ihme jos heijastuu koiraan.

Nyt lepäillään tämä tauti pois. Ens vkl onkin sitten rotumestaruudet ja sen jälkeen ei ole kisoja ainakaan muutamaan viikkoon. Muutenkin vain lähikisoja loppuvuodesta.