Vuosi 2008

Viime vuosi oli sitten menoa ja melskettä täynänsä. Lanan kanssa kierreltiin näyttelyissä ainakin kerran kuussa. Näyttelyissä käytiin kevään aikana: Keuruu, Tuusniemi, Tampere, Ruovesi, Korpilahti, Jyväskylä, Lahti…

Ei vain näyttely touhu tuntunut olevan Lanan juttu…

Lanan kanssa tokoiltiin ainakin kerran viikossa ja rupesin kyselemään onko kevään aikana agin -alkeita kukaan vetämässä. Jes! Ryhmä oli ja otimpa yhteyttä kouluttajaan ja menimme 2.4 ensimmäisiin agi –harkkoihin.

Minulla ei ollut ennestään kokemusta koiran ohjaamisesta agilitykentillä, ja säännötkin olivat vähän hakusessa (mitä nyt kavereitten treenejä joskus oli tullut seurailtua, ja muutamat kisat nähnyt).

Agility oli kiehtonut minua jo kauan, mutta kun ei omaa koiraa ollut niin ei agikentille meno hirveästi himottanut..

Muistan ensimmäisen kerran kun rupesimme treenaamaan esteitä, kuinka ihanalta se tuntui niin Lanasta kuin minustakin =)

Siitä se sitten vain alkoi!

Enää en pystyisi millään olemaan pois agi-treeneistä, on se vaan niin ihanaa =)

Onneksi vielä ei ole joutunut polven takia jättämän treenejä, ihmeen hyvin vain kestää tämän lajin.

Urheilija olen aina ollut, ennen polvivammaa enemmän, mutta ainakaan vielä ei polveni ole rajoite agilityssä. Kuntoa kohotellaan salilla ja muuten (hankijuoksu, hiihto) että polvi ei rasitu liikaa.

Heti alussa huomasin että tässä neidissä on sitä jotain!

Minulla oli vaan vaikeuksia osata ohjata oikein ja oikeaan aikaan kun meidän Lana oli jo silloin kova menemään. Koskaan ei tarvinnut Lanaa hoputtaa.

Keväällä menimme jo omia ratoja ja taidot vain karttuivat.

------

Vuoden alussa kyti ajatus toisen koiran hankinnasta. Lanalle kaveria.

Ja niin pienen ajan päästä Fiia -neiti saapui taloomme 20.4.

Lana oli aivan tohkeissaan, ihmetteli vain että eikös tämä kaveri lähde meiltä koskaan kotionsa… Lanan ja Fiian yhteiselo lähti aivan ihanasti käyntiin, välillä Fiia ärsytti Lanaa vähän liikaakin…