Mustikassa käytiin tänä syksynä/loppukesänä aika tiiviisti, joka viikko useana päivänä.

Tytöt nauttivat metsässä häärimisestä kovasti. Välillä riehutiin, välillä syötiin mustikoita ja sitten kun oli tarpeeksi touhuttu niin huilitiin hieman.

Fiia tarkkana =) Löytää aina parhaat apajat...

Lanan karvakin on kivasti kasvanut takaisin, ei ole enää niin vaaalea.

Fiian polven takia, Lana hoitanut paimennuksen ihan yksin. Hirmuisasti on kehittynyt =) Ensi vuonna onkin paljon uusia opetettavia, että nyt on päässyt aika helpolla. Talvella on siirtoja myös normaalia enemmnän. Hommaa on, mutta Lana nauttii niin valtavasti eläinten kuljettamisesta, että tekee todella ilolla tätä työtä =) Älyttömän hyvä apu on myös kun jotkut eläimet eivät oikein tahdo nousta ylös, kun tarvetta, niin Lana kyllä hoitaa homman (ilman että eläin mitenkään kärsii fyysisesti). Lanan ottaisin joka päivä töihin mukaan, mutta välillä on pidettävä myös lepopäiviä, etenkin kun on agikisoja ja treenejä.

Fiia kulkee myös mukana töissä, yhden kerran on hieman paimentanut laitumen portilta kun polvi on ollut normaalin oloinen. Nyt ei ole ollut kipulääkettä kahteen viikkoon ja muutenkin lääkekuuri loppui viime viikolla. Polvi on ollut päällepäin ihan hyvässä kunnossa, ei ole aristanut yhtään. Agia ei ole otettu, eikä muutenkaan mitään palloleikkejä. Aktiivisen tokon treenaamisen varmaan aloitetaan ensi viikolla, kyllähän sitä melkein päivittäin jotain pientä otetaan, mutta nyt ihan sitten kunnolla, tauon jälkeen. Varmasti jatkossa pääsee pieniä siirtoja tekemään, niin kovasti tykkää hommasta ja on toisaalta parempi toimimaan käskyn alla, kuin Lana (joka saattaa tehdä välillä omia ratkaisuja). Sitä on monesti naureskeltu, että jos pystyisi jotenkin yhdistämään Lanan ja Fiian, niin olisi lähes täydellinen paimenkoira meidän tilalle =) Tietysti paremmin hakeva ja kokoava paimenkoira olisi myös tarpeen, mutta Lana on kyllä monesti yllättänyt tässäkin.