Jep. Pieksämäelle matkaan lähdimme vaihteeksi Sumiaisista. Otin varulta Lanan mukaan jos en ehtisikään hakea sitä välissä. Joka oli kyllä ihan turhaan heti aamu 8.30 kisapaikalla mukana. Oikeastaan en olisi Lanaa ilmoittanut kisoihin, jos olisin tiennyt että se toinen serti olisi tullut edellisenä vkl. Elikkäs viimeisiä kisoja tältä vuodelta Lanan osalta (Seinäjoki vielä tietty).

Aamu siis Fiian kanssa radalla. Ja voi että miten hienosti Fiia meni, paitsi keinun! Voi että!    Ainut missä mätti kummallakin radalla oli keinu, jota Fiia ei meinannut ekalla radalla mennä ollenkaan, tuomari oikein tuli avustamaan (eihän se toisellakaan mene jos ei mene silloin) pakko oli vaan hivuttaa Fiiaa pikkuhiljaa keinulla, voi miten kauan siinä meni. Menimme silti radan kokonaan, tuomari oli oikein mukava, ei pakottanut lopettamaan siihen keinuun vaikka siihe meni monta minuuttia. Oikein ärsyttää, enemmänkin ihteä kun piti antaa silloin viime kisoissa Fiian tehä se lentokeinu. No se on nyt niin hankala sisäistää kumman koiran kanssa on menossa, vielä kun Fiia on ottanut keinun yleensä niin nätisti (oli ensimmäinen lentokeinu ikinä Vöyrissä).

Toiselle radalle ilmestyi pöytä. JES! Tämä meille sopii vallanmainiosti. Fiia sen meni oikein nätisti, mutta keinulla taas mättti, muuten kummaltakin radalta olisi tullut nolla. Mutta se keinu. Fiia oli vielä niin ihanan nopea muuten radalla, putkiin syöksyi innolla, että oikein kiire tuli ohjata.

Nyt ei tiedä oikein miten toimisi, Fiia kakkosiin on oikeutettu vasta kun keinu on hallinnassa. Tämän meidän treenikeinun menee ihan nätisti ja suht. nopeasti, mutta nyt kisoissa sitten pelkää ihan hirveästi että ei suorita ollenkaan tai sitten siihen palaa ihan tuhottomasti aikaa ja saattaa silti hypätä keskeltä pois vaikka kuinka houkuttelisi.

No sitten Lanan kanssa radat meni varmaan tyyliin, kyllä Lana sitten osaa. Mutta vauhdissa oli toivomisen varaa. Koskaan Lana ei kyllä ole Pieksämäen hallissa mennyt kovaa, nyt sitten la tuli mieleen että onko tuo halli sitten Lanalle jotenkin outo. Eräs ihminen nimittäin kertoi että hänenkään koirat eivät mene tuolla hallissa koskaan niin nopsaan kuin muualla. Sen olen huomannut että Lana menee ihan mukanaa vauhtia kuin ollaan maneesissa, jossa tuoksuu hevoset, ehkä se motivoi Lanaa enemmän, tosin joskus on kuumentunut aivan liikaa jos on nähnyt hevosia koko ajan.

Lanan kanssa siis ekalta radalta (jonne rataan tutustumiseen melkein myöhässä tuli tauolta) 0 ja 3.sija. Toiselta myös 3.sija mutta aika meni vähän + puolella, joten siitä näkee jo että Lana ei oikein mennyt tavalliseen tapaan. Viikolla treeneissä oli kova vauhti päällä. Oliko nyt sitten kyse oikeasti kisapaikasta vai eikö sitten muuten halunnut niin mennä. Tosin ihan iloisella ja innokkaalla päällä muuten oli. No joskus näin. Silti oikein ylpeä Lanasta, niin upea on Mutta eipä ollut mitään tavoiteltavaa sillä tavalla, kun kaikki tavoitteet tältä vuodelta on jo kasassa (paitsi toinen hyppynolla, tuolla olikin vain agilityratoja).

Nyt siis treenataan Fiian kanssa sitä keinua, se jättäminen kokonaan pois treeneistä ei kannata, sillä ei ainakaan mene (sen kyllä tiedän aivan varmasti, niin hyvä muisti Fiialla on). Pitää vaan yrittää tehdä treenikeinusta oikein mukana ja toivoa että kisoissa Fiia toteaa siellä olevan keinun olevan ihan yhtä mukana. Muistaakseni Varkaudessa keinu onkin aika samanlainen kuin meillä.

Sitä en toivokkaan että viimenen nolla kakkosiin saadaan radalta jolla ei ole keinua, mielestäni se ei ole hyvä asia, sillä ihan samanlailla se ongelma on edessä 2-luokassa. Lisäksi että siellä pitäisi olla aika nopsa ja jos keinu mättää niin aikaahan siihen palaa ihan hirveästi, saatika kun ei pysty keskittymään itse kokonaisuudessa rataan kun joutuu miettimään keinua niin paljon. Mutta eiköhän se siitä, kun tuota ikääkin tulee lisää niin itseluottamus kasvaa entistä enemmän. Mielestäni perusluonteelta Fiia ei ole erityisen arka, sillä eihän se mitään sillätavalla pelkää, toisaalta on oikea äijä, mutta kyllä vielä on (pentu/)neitimäisyyttä havaittavissa. Ja kun muistelee Lanaa tuossa iässä niin vähän yksissä kisoissa aristi keinua, vaikka muuten oli niin äijä. Nyt vaikka tulisi päällää alas keinulta, niin ei välitä. Siitä Lana onkin oppinut ottamaan keinun kunnolla, nyt siis aivan täsmällinen keinun suorittaja itsenäisesti, koko ajan lisää nopeutta haetaan siihen. Fiian henkinen kehitys on mielestäni ollut vähän jälkijunassa, mutta pikkuhiljaa se meidän neitikin kasvaa aikuiseksi, toivottavasti . Nyt on vasta kunnon valtataistelut alkaneet, pientä kinaamista kesällä oli mutta se enemmänkin leluista, nyt se on itse asemasta kumpi on ylempänä. Lana on joissakin asioissa hyvin suvaitsevainen, mutta varmasti sanoo aina viimeisen sanan miten asiat on!