Uusi vuosi 2010 potkaistiin käyntiin vauhdikkaissa merkeissä loppiaisena Noormarkussa. Fiia -neitonen liiteli kummallakin agilityradalla nopeimman ajan, ohjaaja yritti pysyä mukana hampaat irvessä (polvi kipeä, kylmä mattoalusta).  Mutta kyllä oli niin ihanaa ohjata Fiiaa, kun se tällä kertaa kuunteli tosi hyvin (yhdessä kohdassa vain hapuilua). Ensimmäisellä radalla ei kuitenkaan pystytty sitä viimeistä nollaa (2-luokkaan) ottamaan, rimat kolisi niin tiuhaan alas.

Toisella radalla olin ihan varma että nolla tuli, mutta ilmeisesti olikin A-esteeltä tullut kontaktivirhe. MITÄ FIIA! Tekee A-lla kontaktivirheen, tämä oli kyllä ihan minun moka sillä en ilmeisesti varmistanut kunnolla, kun Fiia niin tunnollisesti aina on tehnyt kontaktit, kun olen sanonut (nyt oli ilmeisesti vauhtia vähän liikaa, että ei sitten tullutkaan alas asti). No seuraavalla otetaan tarkemmin (ja en oleta, vamistan). Fiia kyllä pysäytyksen kontaktille hallitsee, mutta nyt kisoissa se on ollut vain nopea kontakti ja heti vapautus. Ravi käskyllä joskus olin kokeillut Fiialle ihan juoksukontakteja, mutta on parempi tuo nopea kontakti ja vapautus (treeneissä aikaa vaihdellen). Tällöin käsky on vain "koske", mutta kun kontaktille pitää jäädä perään kuuluu lisäksi "odota" (varulta myös vartalon liike ja käsimerkki).

Nyt kun vauhti on kasvanut, niin Fiia on tällä viikolla treenissä myös välillä pomppinut harjanteelta alas. Nyt neitiä niskasta kiinni, sitä ei ruveta harrastamaan!   Toisaalta muistaakseni Lanalla oli myös tuossa iässä sama juttu, sen jälkeen ei enää pomppinut (toisaalta kiinnitin enemmän huomiota kontakteihin). Täytyy vain muistaa ettei Fiia ole niin luotettava kuin Lana radalla, en tällä tarkoita etten luottaisi Fiiaan, mutta siis täytyy myöntää että Fiia on haaste ohjata kun ei koskaan tiedä millä tuulella/mielellä on. Mutta eipähän ole tylsää

Nyt kun on alkanut se kunnon treenikausi niin on hyvä muistella kaikkia viime vuoden ongelmakohtia ja muita missä on parantamisen varaa. Pitäisi vain aina muistaa laittaa ylös, esim. mikä kohta tuntui kisoissa haasteelliselta, mikä ei onnistunut ja missä on vauhdin puolesta parantamisen varaa. Itse pidän tärkeänä että harjoitellaan niitä juuri edellä mainittuja, mutta muistetaan pitää myös niitä treenejä missä annetaan koiran (&ohjaajan) vain nauttia lajista (&yhdessä harrastamisesta). "Helppoa" ja "vaativaa" vaihdellen, suhteessa lähes yhtä paljon.

Toive kolmannesta göötistä on alkanut elää, mutta nyt täytyy se yrittää pitää jäissä edes tämän vuoden

-----

Niin ja sitten Kajaanin näyttely. Hieman venähtänyt tämä blogiin kirjoittelu...mutta nyt ehtii/jaksaa/viihtii...

Fiiasta Wendel antoi mielestäni oikein hyvän arvostelun, mukava tuomari. Mutta hänen mielestään Fiia oli vielä melko ilmava. No tätä vielä sanaa ihmettelin mielessäni, kun Fiiasta muut tuomarit eivät ole sanoneet ilmavaksi ollenkaan, eikä mielestäni ole aiemmin ollut ilmava. Mutta juuri ennen tuota Kajaanin näyttelyä Fiia oli aika vähäisellä ruokavaliolla ja joka päivä töissä navetassa, niin oli kyllä kieltämättä hiukan laiheliini jonka vuoksi sitten Fiia näytti hontelolta (ilmavalta). Mutta on Fiia kasvanut nyt ihan pienessä ajassa hieman korkeutta, sitä itse ei helpolla niin huomaakaan kun koko ajan näkee.

Koskaan ei tiedä millainen tilanne nuorella koiralla on kasvun suhteen, kun noihin kv näyttelyihinkin joutuu niin aikaisin ilmoittautumaan. Fiia on muutenkin tullut hieman jälkijunassa kasvunsuhteen, mutta eiköhän se nyt kahden vuoden iän lähestyessä ala kroppa tasoittumaan. Ajatella että 1. maaliskuuta onkin jo Fiian 2 vuotispäivä. Aika kiitää niin ettei perässä pysy