Eilisissä harkoissa oli tosissaan pistettävä töppöstä toisen eteen. No toisaalta tytöt irtosivat niin upeasti suorilla, että saattaminen olisi ollut ihan turhaa, että siinä mielessä ei tarvinnut juosta kielivyön alla (mutta sitten muuten ehtiminen).

Lanalla on aivan mieletön buumi nyt Siis menee kuin raketti ja arvatkaapa mitä! näykkii alussa pohkeesta. Tämä pohkeen näykkiminen oli tuttua kesällä 2008, mutta sen jälkeen oikeaan nautojen paimennukseen päästyään sitten lopetti. Nyt on selvästi kyseessä minun hoputtaminen, Lanalla siis entistä kauheampi into radalle. Tätä olen odottanut! erityisesti kisoihin, ehkä se vielä sinne saadan. Sitten rata-ajat ovat jotain ihan muuta, muutamissa kisoissa nälkä on ollut kova mutta kovissa käännöksissä ei kunnon yrittämistä (joko minulta vaatia tai Lanalta yrittää). Paras ikähän nyt alkaa vasta olemaan edessä. Huonoa kylläkin on että Lana räksyttää radalla entistä enemmän, mutta siihen en aijo takertua, kunhan kuuntelee niin ei ole väliä. Tuntuu että kyllä se taas vähän ajan päästä lopettaa sen kauhea käskyttämisen, kisoissa radalla ei hirveästi ole käskyttänyt mitä harkoissa yleensä. Toisaalta se käskyttäminen yltyy tietysti silloin kun en ole tarpeeksi ajoissa, eli ei pidä antaa mahdollisuutta siihen. Mutta kontakteilla se ei ole hyvä, kun ei sitten vält. kuuntele kontaktikäskyä kunnolla, nyt kun ollut niin varman kontaktien ottaja. Siihenkin on kyllä ratkaisu olemassa, ilman että tarvitsee haukkumisesta rankaista (ärjyä).

On niin hassua ku Lanaa pitää ohjata hirveän äijämäisesti ja Fiialle täytyy lirkutella. Anna siitä minulle huomautti ke harkoissa, ja olenhan minä sen tiedostanut, mutta kyllä se nyt aika hassulta tuntuu. Mutta kun ne ovat niin erilaisia. Fiia ei ole koskaan käskyttänyt minua, ja Lana tekee sitä jatkuvasti agiharkoissa. Välillä Lanan kanssahan se on sellaista ärjymistä puolin ja toisin, mutta Fiian kanssa ainoastaan minä joskun ärjäisen (jos hajut vie tai jokin muu). Nyt tosin olen ottanut sellaisen asenteen (kun eräältä ihmiseltä kuulin) että en "rankaise" koiraa koskaan radalla, vaikka se tekisi omiaankin, en ennenkää ole rankaissut kovin omista menoista (Lanan kanssa siihen ei edes koskaan tottunut), mutta nyt tarkoituksena on kehua jokaista hienoa suoritusta, vaikka se olisi sitten mennyt meidän mukaan väärin. Siis en ole hiljaa vaikka suorittaa radan väärin, erit. kun on lukenut minun vartalosta suunnan eli koiralle oikein. Raja tietysti kulkee siinä että jos säntäillään sinne tänne kuin päätön kana, niin sitä ei tietenkään palkita. Mutta kehutaan enemmän ja enemmän vaikka koira olisi mennyt väärään päähän putkea, mitään väliä kunhan on hauskaa ja mennään kovaa

Mikään ei niin ärsytä radalla, kuin epävarman koira. Ohjaus hiotaan niin kuntoon, että koira varmasti tietää minne olisi tarkoitus seuraavaksi suunnata.

Huomenna Fiia kanssa Varkauden kisat, saa nähdä mitä tulee. Hyvää tulee jos keinulla ei jänistetä. Erittäin ylpeä olen Fiiasta jos edes keinun nätisti menee muista ei väliä...Se olisi kuin voitto meille, niin kamalasti pelännyt viime kisoissa