Nyt treenaaminen ollut entistä tiiviimpää ennen joulua, tosin ihan varsinaisen agilityn osalta pysytelty ihan samoissa noin 2pv/vko.

Ohjaajalla tavoite joskus vielä päästä kisaradalle, siis ilman koiria, mutta saa nähdä kuinka polvi kestää taas menoa.

Mutta agi on tällä hetkellä paras mahdollinen, mihin on aikaa ja mahdollisuuksia kunnolla paneutua. Kuitenkin muut aktiviteetit rinnalla on ihan vain hyväksi.

Fiia väläyttelee välillä aivan mielettömiä suorituksia, toivon että vielä jonain päivänä samanlainen meno päätyy kisaradoille. Vaikkakin Lana on aina ollut se minun tapainen agilitykoira, niin kyllä Fiiastakin löytyy sitä samaa tahtoa/raivoa.

Treenit keskittyneet nyt lenkkeilyyn hiekkateillä, mäkijuoksuun, peltojuoksuun (mukana osin pallo) ja kaikenlaiseen rämpimiseen yleensä metsässä, niin että sieltä tultua ollaa ihan läpimärkiä kun on ollut niin sateisia kelejä. Tytöt ovat olleet välillä mukana navettatöissä, tällä viikolla pääsivät paimentamaankin kun siirrettiin eläimiä, muuten ei oikein ole ollut paimennushommia kun lehmät on sisällä päivät, kun kelit kylmennyt. Mutta muuten seurana kun tehdään navettatöitä, Lana aina lähdössä traktorin kyytiin vaikka ei sillä oltaisiinkaan menossa, odottaa vain välillä traktorin vieressä että joko lähetään No sonnin teurastus (noin viikko sitten) oli oikein mieluista puuhaa tyttöjen mielestä, meinasi maksa hävitä ennen aikojaan On nyt sitten kunnon ruokaa taas vähäksi aikaa, kun viime teurastuksesta ehti vierähtää tovi, tosin vasikan lihaa (kuollut syntymän jälkeen) oli vielä pakkasessa aikalailla...

Tytöillä on lepopäivä aina ennen kisoja ja kisojen jälkeen. Tänään oli myös lepopäivä, jolloin ohjelmassa vain aamukävely, koht. pitkä päiväkävely ja iltakävely, eli ihan melko koko päivän köllöttelyä Josta tytöt kyllä tykkää, mutta on ne sitten valmiina ovella lähdössä, kun ulos lähdön aika on. Aina lepo on yhtä tärkeää kuin treenaus. Treenauksen tyttöjen osalta olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman kivaksi, mitään pakotteita en käytä enkä KOSKAAN tule käyttämään, siitä ei seuraa mitään hyvää... Lihaskuntotreeni voi olla myös hauskaa tai mielestäni sen juuri pitäisi olla hauskaa, sillä muuten siihen kyllästyy ja toisaalta treenillä ei saata olla kuitenkaan loppupeleissä hyötyä, kun siihen ei kunnolla panosta (omasta halusta ja innosta).

Kuukauden ajatuksena siis, että treenit tehdään aina omasta tahdosta ja omaksi iloksi

Hym... koskahan niitä uusia kuvia muistaisi tytöistä räpsiä. Ehkä sitten kun taas lumi tulee maahan, niin on ehkä parempaa taustaa, ainakin ulkona.

Ostettu uusi matkamittari polkupyörään, joka vielä pitäisi laittaa paikallee ja muuten hieman pyörää kunnostaa, niin päästään pyöräilyä taas harrastelemaan. Nastarenkaat oli koko kesän alla, kun ajelimme pääosin hiekkateillä eli nyt ne on sitten valmiina alla liukkaille keleille (eikä kovin kuluneetkaan)  Kun saisi tytöt yhtäaikaa kulkemaan rinnalla, niin ei tarvitsisi erikseen ajella kahteen kertaan lenkkejä, no tuleepahan itselle enemmän kuntoilua. Mutta se on vain yritettävä (tai opeteltava). Mäkitreenipaikat on aika lähellä mutta kuitenkin niin kaukana että on erikeen menty autolla, talvi aikaan olisi hyvä mennä pyörällä, eikä lämmitellä autoa vain sellaisen matkan takia... Hieman ikävöi Saarijärven entistä asuinseutua, jossa metsä oli ihan lähellä ja treenipaikkoja kivasti, saatika että agitreenihalli oli myös paljon lähempänä kuin nyt. Mutta toisaalta täällä on niin lähellä kaikkea muuta hyvää, etenkin maatila jossa saavat temmeltää ja tehdä kaikenlaisia hommia päivät ulkona (ja karjatiloissa/-rakennuksessa) lähes koko ajan...