Täytyy näin alkuun todeta, että oli kyllä työvoitto ;) Kesän arvokisat meni aivan penkin alle, että tuntuu todella hyvältä onnistua ja saada sellainen tulos ja radat aikaiseksi mikä on ollut tavoitekin (radat olivat parhaimmat kisaradat ehkä tähän mennessä). Luulenpa että aina ahkera uurastus palkitaan, ainakin jollakin tapaa. Lana nauttii treenaamisesta ja kisaamisesta entistä enemmän, mutta on oppinut hieman rauhoittumaan kun mitään ei tapahdu. Aiemmin tuntui kaikki energia menevän vöyhöttämiseen ennen varsinaista suoritusta (etenkin kun tullaan kisapaikalle). Su kisoja ennen tosin automatka oli taas aika rasittava, vähään aikaan ei ole ollut yli tunnin reissussa. Paimennus on tukenut agia todella hyvin, ehkä on juuri tukenut sitä kykyä rauhoittua oikeaan aikaan. Itsellä on aivan toisenlainen asenne koko lajiin ja Jatin kisoissa sain viimein olotilan, mikä treeneissäkin on. Nautitaan menosta, omalla tyylillä =D

Kiitokset kaikille ystäville ja tutuille kannustamisesta ja onnitteluista!!!

Erityiskiitos kouluttajalle (myös henk.koht valmentaja), joka on tukenut meitä sieltä aivan alusta asti. Kannustanut tukenut vaikeina, että hyvinä aikoina! Ja tietysti myös taas kasvattajalle! KIITOS!

Agility on niin suurta ihanuutta, koira toimii nyt kuin ajatus, mutta silti on sitä haastetta joka tässä lajissa niin kiehtookin. Jokainen treenikerta ja kisa on erityinen ja aina voi oppia uusia asioita...