Fiian oikea takajalka alkoi keväällä oireilemaan. Oli viikkojakin kun mentiin ihan normaalisti, mutta muutamia viikkoja piti mennä ihan levossa, kun aristi jalkaa iltaisin. Päivisin Fiian touhusi menemään ihan normaaliin tapaan, ainut että agin puolella vauhti oli ajoittain hieman vaisua (luulin tämän johtuvan jostain muusta ja voihan olla että se johtuikin osin muustakin kuin jalan kunnosta).

Kesäkuun rokotuksien yhteydessä jalkaa tutkittiin käsin, eikä ilmennyt kuin pientä löysyyttä polvessa. Joten päätettiin, että ei sen enempää tutkita kun ei ollut vaivannut vähään aikaan (mutta jos vielä alkaa vaivaamaan niin sitten erillinen käynti). Kesäkuu mentiin ihan normaalisti, eikä muistaakseni mitään jalkan aristeluja iltaisin.

Heinäkuun alussa kisattiin ihan normaalisti ja Fiia kanssa saatiin yksi 0-tuloskin aikaiseksi (ilman yliaika) ja muutenkin vauhtia oli paljon enemmän kuin keväällä/alkukesästä. Treenattiin agia kuitenkin vain kerta/pari viikossa ja vain muutamiin kisoihin ilmoitin Fiian.

Sitten ennen elokuuta Fiia alkoi taas aristamaan jalkaa iltaisin. Pidettiin lepoa ja taas levon jälkeen kokeiltiin hieman agia ja paimennusta. Mutta ei taas alkoi aristamaan levon jälkeen.

Sitten elokuun alussa tein päätöksen että nyt saa riittää. Että eihän tuo enää voi olla normaalia. Liikkeessä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten Saarijärven näyttelyssä käytiin kuitenkin ennen el. käyntiä, eikä mitenkään aristanut jalkaa ja varulta pidin poissa töistä ja muusta aktiivitoiminnasta. Näyttelyt menikin hienosti, Fiia sai toisen SERTin ja oli ROP

Ennen eläinlääkärillä käyntiä vielä ajattelin että ei sieltä mitään löydy, ja että varmaan on vain jotain lievää revähdystä. Meinasikin jäädä pelkkään käsin tunnusteluun taas, mutta vaadin että jalka kuvataan ja onneksi vaadin. 

Eläinlääkärin lausuntoa (ti 9.8):

Palpaatiossa polvi on vähän löysempi kuin vasen, selvää vetolaatikkoefektiä ei kuitenkaan ilman rauhoitusta löydy. Rauhoituksessakaan polvi ei ole erityisen löysä, röntgenkuvien perusteella oikeassa polvessa on nivelrikkoa ja sääriluu on aavistuksen edempänä, kuin reisiluu, joten jonkinlaista eturistisiteen rispaantumista on tod. tapahtunut jossain vaiheessa.

Tiedon saatuani olin niin järkyttynyt   Fiia oli koko kesän kuitenkin touhunnut ihan normaalisti, enkä ihan odottanut sellaista tietoa, että voisi olla vakavampaakin... No asiaan tarkemmin perehtyneenä, Fiia pystyy varmasti harrastamaan suht. normaalisti. Tietenkään mitään hirveitä tavoitteita agin puolella ei kannata asettaa, eikä toisaalta ole syytäkää. Olen vaan nyt niin onnellinen että voi kuitenkin elää normaalisti, ei siis tarvitse pitää erikseen poissa arjen toiminnasta (paitsi paimennus) tai varoa erityisesti.  

Nyt mennään 4 viikon Cartrophen-pistos-sarjalla (+välipäivinä Rimadyl -tulehduskipulääke). Lenkkeillään normaaliin tapaan, useita kertoja päivässä (vähemmän pitempiä lenkkejä), sekä uidaan jopa pari kertaa päivässä (muutamia välipäiviä viikossa). Lihaksisto on tärkeä pitää kunnossa, että päivät ei hirveästi eroa kisa-/työkoiran arjesta.

Fiialla alkoi viime viikolla myös juoksut, joten todella on nyt sen nelisen viikkoa poissa treenikentiltä. Lääkekuurin jälkeen katsotaan miten on tokomotivaatiota. Agin osalta edetään hyvin hitaasti ja rauhassa... Kuitenkaan agitreenipäivien päätteeksi ei jalkaa erityisesti aristanut, enemmänkin raskaampien työpäivien jälkeen. Mutta terveys on nyt tärkeitä ja harrastellaan kun on mahdollista tai siihen on mahdollisuus. Liikunta on kuitenkin aina hyväksi (jossain tapauksissa vain tietyt rajoitukset).